keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Improvisaatio on vapaata pudotusta turvallisissa olosuhteissa


Ilmiöprosessimme alussa pohdimme erilaisia keksimisen lajeja ja totesimme, että improvisaatiokin on eräänlaista keksimistä. Laji on siitä erityinen, että siinä keksiminen tapahtuu erittäin nopeasti, jopa sekunnissa. Ryhmämme onneksi yhdellä meistä oli eväitä toteuttaa improvisaatiotuokio muille ryhmäläisille. Improvisaatioharjoitukset saivat kaikki nauramaan ja rentoutumaan ja luulen, että hetkeksi jokainen taisi unohtaa kaiken muun luokan ulkopuolisen elämän!

Katri (improvisaation vetäjä) aloitti tunnin orientoimalla meitä muutamalla videoklipillä Youtubesta. Muutamia naurun pyrähdyksiä saimme kuulla jo näitä Vedetään hatusta- sarjan klippejä katsoessamme.

Kun jokainen oli saatu orientoitumaan improvisaation maailmaan, aloitimme harjoitukset. Ensimmäinen harjoitus toteutettiin pareittain. Leikin nimi oli peilileikki, jossa piti seurata oman parin liikkeitä. Harjoitus rauhoitti ajatukset ja lämmitti meidät toimintaan. 

Sitten seurasi, omasta mielestäni, tunnin parasta antia! Katri veti meille rytmiharjoituksen opettamallaan lorulla, jonka sanat menevät seuraavasti:
Mä sanon boom! Mä sanon boom, chaka!
Mä sanon boom, chakaraka, chakaraka, chakaraka, chakajee!

Tarkoituksena oli toistaa ko. runoa ja keksiä monia erilaisia tapoja toistaa loru. Me keksimme toistaa sen mm. hiljaa, huutaen, iloisesti, vihaisesti, joogaten, kyykäten, toisiamme käsistä pitäen sekä äänettömästi. Alkuun ujostelimme vaikean lorun toistamista ilman ohjaajan tukea, mutta mitä pidemmälle pääsimme ja mitä hullummiksi ideat syntyivät, sitä herkemmin jokainen halusi kertoa oman ideansa. Harjoituksen edetessä kasvoi myös luottamus siihen, että jokainen uskalsi heittäytyä mukaan leikkiin. Tämä oli harjoitus, jonka ainakin itse voisin siirtää ihan tällaisenaan luokkahuoneeseen.

Tunnilla improvisoimme myös yhden koiranäytelmän sekä kuvittelimme olevamme popcorneja paistinpannulla. Leikkimielisyyttä ei siis tältä tunnilta puuttunut lainkaan!

Improvisaatiota purkaessamme totesimme, että harjoitukset onnistuivat niin hyvin, koska ilmapiiri oli luottavainen ja se antoi kaikille mahdollisuuden osallistua. Lisäksi osaava vetäjä tuki harjoituksia tarvittavasti, jolloin kukaan ei joutunut esiintymään ja heittäytymään yksin muiden edessä.


Olemme pohtineet paljon keksimisen edellytyksiä monesta eri näkökulmasta. Improvisaatiossa, kuten muussakin keksimisessä, tarvitaan tiettyjä rajoja, jotta homma onnistuu. Näissä harjoituksissa rajoina toimi mm. rytmi tai näytelmärunko.

Improvisaatio toi keveyttä ja iloa meidän päivään, mutta samalla opimme jotain uutta keksimisestä ja sen eri muodoista.

t.Erika


1 kommentti:

  1. Improkerran vetäminen vaati myös aimo annoksen rohkeutta ja luottamusta. On haastavaa vetää improa aikuisille, jotka ovat jo kauan kulkeneet eri suuntiin suhteessa improon. Tilanne on erilainen lapsilla, joille tällaiset harjoitukset tulevat usein täysin uusina, ja joiden väliset erot improon suhtautumisessa ovat vielä suhteellisen pieniä. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan.

    Noste lähti kuitenkin innolla ja uskalluksella mukaan, ja lämmittelyn jälkeen kaikki vetivät jo aivan täysillä. Mä sanon BOOM!

    t. Katri

    VastaaPoista