Vaihtelevia työtapoja ja -menetelmiä

Kun aloittelimme toista ilmiötämme, kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että yhtenä tavoittena olisi vaihtelevat työtavat ja -menetelmät. Viime syksynä saimme ryhmänä käyttöömme iPadit, ja työtiloissamme on SmartBoardit. Näiden laitteiden yhdistelemisen tuloksena on moni meille sopivimmista työtavoista vakiinnuttanut asemansa, mutta pyrimme toki jatkuvasti löytämään uusia tapoja menetelmiä. Kaikki niistä eivät ole hyviä tai tarkoitukseen sopivia, mutta tämänkin havainto on arvokas. Vaihtelevien menetelmien ja työtapojen avulla estämme ikävän kaavoihin kangistumisen, ja opiskelu säilyy mielekkäänä.

Prezi on tullut meille tutuksi jo viime vuoden kurssien kautta, mutta se on melko vahvasti vakiinnuttanut asemansa yhtenä suosituimmista työtavoistamme. Se toimii Internet-sivuston kautta, mutta siihen liittyvän applikaation voi myös ladata AppStoresta. Prezin avulla voi tehdä ajatuskarttoja erilaisille, visuaalisesti kiinnostaville pohjille. Ajatuskartasta voi tehdä "polun", eli tekstit ja kuvat näkyvät tietyssä järjestyksessä. Tämä mahdollistaa näyttävien esitysten tekemisen esimerkiksi Powerpointin sijaan. Prezissä olevaa ajatuskarttaa voi rakentaa myös yhtä aikaa - Nostelaiset ovat monesti olleet yhtä aikaa rustailemassa omia ajatuksiaan jostain tietystä aiheesta. Erityisesti tämä aspekti on tehnyt Prezistä kätevän menetelmän prosessin kuvaamisen tueksi.

Ylhäällä olevassa kuvassa on edellisen ilmiön lopputuotoksessa käytetty Prezi. Tämä toimii esimerkkinä siitä, miten olemme Preziä käyttäneet. Klikkaa kuvaa päästäksesi tarkastelemaan Preziä yksityiskohtaisemmin!

FlingaSender on SmartBoardiin liittyvä applikaatio. Sillä voi iPadistä tai iPhonesta lähettää jollekin tietylle SmartBoardille tekstiä, valokuvia ja piirroksia. Olemme käyttäneet tätä applikaatiota erityisesti aivoriihen omaisesti. Esimerkiksi edellistä ilmiötämme (arvonanto perheessä) aloitellessamme halusimme ensin pohtia yhdessä, mitä asioita meille tulee mieleen käsitteestä "arvonanto". Tämä sujui FlingaSenderin avulla erinomaisesti, sillä kynnys ajatusten heittelyyn on matala - nehän lähetetään anonyymeina.

Mm. tällainen Flinga syntyi, kun ryhmässämme pidimme aivoriihen toista ilmiötämme aloitettaessa (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Vojo on applikaatio, jonka olemme ottaneet käyttöön vasta toisessa ilmiössämme. Se on aikapolkumainen ohjelma, jossa voi merkitä ylös, mitä (positiivisia) tunteita on tuntenut missäkin vaiheessa päivää ja missä paikoissa. Päivitykseen tulee siis tunnetilat, mahdollinen valokuva, paikka ja siihen liittyvä kartta, päivämäärä ja aika sekä omat muistiinpanot. Negatiivisia tunteita ei pysty kirjaamaan, mutta mikäli esimerkiksi jokin ilmiöön liittyvä ryhmäkerta on ollut todella kehno, on positiiviset tunnetilat voitu jättää kokonaan valitsematta. Vojossa näkyy myös skaala siitä, mitä tunteita olet eniten tuntenut esim. viikon aikana.

Tässä esimerkki yhdestä VOJO-päivityksestä, jonka tein eräällä ilmiöömme liittyvällä ryhmäkerralla (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Dropbox on osoittautunut myöskin käteväksi apuvälineeksi etenkin jaettaessa informaatiota ja tiedostoja ryhmän jäsenten kesken. Dropbox toimii sekä selaimen välityksellä että applikaationa, joten sitä on kätevä käyttää senkin takia. Sinne voi ladata tiedostoja - kuvia, tekstiä, videoita, mitä vain. Sinne voi luoda kansioita, joista voi tehdä joko julkisia tai suljettuja. Esimerkiksi ryhmällämme Nosteella on kansio, jonka sisällön voi nähdä vain Nosteen jäsenet. Siellä jaamme esimerkiksi tapaamistemme pöytäkirjat.

Haiku Deck -applikaatiota olemme käyttäneet hyvin vähän, mutta aloituspaneelissa tämä osoittautui käteväksi. Se on hieman Powerpointia muistuttava ohjelma, jolla voi tehdä esityksiä aiheesta kuin aiheesta. Haiku Deck on kuitenkin mielestämme käyttäjäystävällisempi ja äärimmäisen helppo käyttää. Siinä voi myös etsiä esitykseen kuvia, jotka ovat kaikki tekijänoikeusvapaita, eli vapaasti käytettävissä!

Tässä siis muutamia käyttämistämme työtavoista, -menetelmistä ja apuvälineistä. Niitä on tietenkin myös hurjasti lisää, mutta nämä olivat mielestäni tärkeimmät!

T: Anna

Vierailu musiikkitaloon

Musiikkitalo on oiva esimerkki tarkoituksenmukaisesta, luovuutta edesauttavasta arkkitehtuurista aivan keskellä kaupunkiamme. Kuinka tiloista on tehty inspiroivat mutta käytännölliset? Mitä voimme tästä oppia?

Musiikkitalossa on kuukaudessa jopa 300 tapahtumaa. Samassa talossa toimii musiikkiopisto ja harjoittelee säännöllisesti kaksi suurta orkesteria. Talo on kaikin puolin keskeisellä paikalla ja avoin kaikille. Jotenkin kaiken tämän metelin ja hälyn keskellä musiikkitalon monet salit jatilat vaikuttivat rauhallisilta. Sisällä oli helppo unohtaa vieressä kulkeva Mannerheimintie.

Tilat ovat avaria ja kauniita, kaikin puolin mukavia. Ei olisi vaikeaa keskittyä musisointiin seesteisen väristen, kauniisti kuvioitujen seinien sisällä. Tietysti jokaisessa talon piirteessä on mietitty myös tilan akustisuus ja toimivuus. Ei kauneutta äänen kustannuksella.

Huomattavaa kateutta herättivät Sibeliusakatemian puolelta löytyneet värikkäät sohvat. Kuinka kukaan voisikaan luoda uutta ilman tilaisuutta levätä silloin tällöin?

T. Katri

Tunnelmia alkupaneelista

Tämä ilmiömäinen viikko alkoi aloituspaneelilla, jossa tapasimme asiantuntijuuttaan tässä ilmiössä meille jakavat didaktikot. Paneelissa esittelimme, mistä tässä ilmiössä on kyse. Keskustelua syntyi, ja saimme uusia ideoita ja näkökulmia. Entä jos tekisimmekin omista kaupunkisuunnitteluprojekteistamme toteutettavia? Millaisia ilmiöömme sopivia tapahtumia ja kampanjoita on tällä hetkellä vireillä? Voisimmeko jopa järjestää flashmobin, jolla muokkaisimme jotakin tilaa, käyttäisimme sitä uuteen tarkoitukseen?

Kyllä se vain on niin, että vaikka meitä kuinka on kymmenen, emme voi aivan kaikkia näkökulmia itse huomata.

Kiitos kaikille paneelissa olleille!

Saimme upeat I <3 Noste -paidat. Toimivat upeina tunnelman nostattajina, jos siihen nostamiseen vielä oli varaa!

Paneeli alkoi rauhallisesti aamumusiikilla

Esittelimme ilmiömme, tutkimuskysymyksemme ja tavoitteemme Haiku Deckillä

Esittelimme työtapamme Mix&Match-leikin avulla. Konkretia ja käsillä tekeminen on työtavoissamme tässä ilmiössä keskeistä, ja on tähän asti toiminut hienosti. Halusimme antaa tällaisista työtavoista esimerkin myös panelisteille.

T. Katri




Muokattu 24.4.2013 klo 16:14

Hei!

Halusin muokata tätä viestiä ja lisätä alla olevan flinga-kuvan liittyen aloituspaneeliin. Reflektoimme reilu kaksi viikkoa aloituspaneelin jälkeen eräänlaisena ryhmämme omana väliarviointina kulunutta ilmiöprosessia kolmen eri osa-alueen kautta: vierailut, didaktikkojen tapaamiset sekä aloituspaneeli.

Pohdimme ensin näkökulmalla "mitä jäi oppimatta/mitä vielä olisimme aloituspaneelista voineet saada". Paneeli olisi ehkä kaivannut heti alkuun jonkun toiminnallisemman tehtävän, joka olisi lämmittänyt myös didaktikot ja paneelin vierailijat meidän ryhmämme tunnelmaan. Lisäksi keskustelu integroinnista tuntui jäävän hieman kevyeksi, ja ehkä flingaa olisi voinut menetelmänä hyödyntää jossakin välissä paneelia. Pohdimme myös, saivatko didaktikot tarpeeksi ennakkoon tietää odotuksistamme ja saiko heidän äänensä riittävästi tilaa.

Flingailimme myös aiheella "aloituspaneelin helmet", ja mieletäni tuloksena syntyneessä kuvassa heijastuu hienosti se, kuinka ryhmämme vahvasti tuntema lämmin tunnelma muistettiin vielä reilun kahden viikon jälkeenkin.

t. Susanna

Inspiraatiota & innostusta!

Tämän viikon teemaksi muodostui sen enempää suunnittelematta "ideointi ja inspiraatio". Tämä johtunee suurimmaksi osaksi ryhmässä vallitsevasta yhteisestä innostuksesta! Kuten Lalla postauksessaan esitteli, käytimme alkuviikosta aikaa ideointia helpottavien menetelmien löytämiseen, kehittelyyn sekä tietenkin kokeilemiseen. Lamppu syttyi melko monella ryhmäläisellä kyseisen päivän aikana!

Ideat lentelivät ja suihkivat seuraavan kerran suunnitellessamme tulevaa aloituspaneelia. Tapaaminen rönsyili innostusta ja halua kokeilla uutta. Tärkeäksi tavoitteeksi koettiin myös alla näkyvän innostuksen tartuttaminen ilmiön ohjaajaan ja didaktikkoihin (ellei se ole jo tarttunut).

Loppuviikon tapaamisella Laura puheenjohtajana tarjoili ryhmälle monipuolisen ja toiminnalisen nelituntisen, joka aloitettiin hauskalla sana-assosiaatiotehtävällä. Pääsimme kaikki myös jakamaan idoitamme henkilökohtaiseen 3D-projektiin liittyen. Ideoita oli syntynyt vuorovaikutteisista bussibysäkeistä aina aikuisten temppurataan! Tapaamista rytmitti Lauran löytämä lyhyt dokkari oppimisen (miksei myös keksimisen) motivoimisesta:
Future Learnin - Unlock the Learning Potential of Young Minds

Ideointi ja inspiraatio -viikon loppuhuipentuma oli Nosteen yhteinen ratikkamatka. Hyppäsimme ratikkaan nro 7 tarkoituksenamme tarkkailla ja kuvata Helsinkiä ja ehkäpä löytää uusia näkökulmia omaan 3D-projektiin tai miksei koko ilmiöön. Matka oli myös osa tärkeää tavoitettamme viettää enemmän aikaa yliopiston ulkopuolella!

Kaiken tämän ideoinnin ja inspiroitumisen jälkeen odotamme kaikki  ensi viikon aloituspaneelia ja ensimmäisiä didaktikkotapaamisia. Hyvä Noste!

T. Anni

Ideoita etsimässä

Idea on kuin matkalippu, joka vie seikkailuun. Meillä on hyvä suunnitelma ja tämän päivän tapaamisessamme painottuikin ideoiden etsiminen. Tutustuimme useisiin ideointimenetelmiin. Niitä kaikkia yhdisti leikinomaisuus sekä reunaehtojen unohtaminen. Näiden menetelmien avulla etsittiin pähkähulluja ideoita ja toiveena oli, että jokin sellainen voisi sysätä meidät matkaan kohti käsituntumallakin tehtävää keksimisen matkaamme.

Jaan tässä menetelmän, jota nimitämme Mix & Match:ksi. Kaikki osallistujat keksivät kolmelle erilliselle lapulle yhden ongelman, yhden materiaalisen resurssin ja yhden immateriaalisen resurssin. Laput kootaan yhteen otsikoiden alle, sekoitetaan ja jaetaan osallistujille. Seuraavaksi tehtävä on ratkaista ongelma annettuja resursseja hyödyntäen. Ratkaisujen yhteinen purkaminen kirvoitti ihanaa rentoa naurua ja sai ideavirrat iloisesti solisemaan.

Haiku Deck sovellusta hyödyntäen liitin vielä kuvallist inspiraatiota ryhmässämme nousseiden tapausten tueksi. Ryhmässämme esille nousseet yhdistelmät osoittavat hauskasti sen, ettei huonoja ratkaisuja ole.

Varmasti löytyy lisää väriä, kun ryhdytään maalaamaan jätskitikkuja ja urheiluvälineitä Harkimon rakennuttamassa valtaisan suuressa jäähallissa.

Tässä pulmassa huomio kiinnittyi erityisesti tupakan tumppeihin. Ongelmahan ratkeaisi, jos saataisi tupakointi loppumaan. Siihen auttaa tietysti matonkuteiden virkkaaminen. Käsityöt, kun tutkitusti rauhoittavat ja lisäksi antavat muuta tekemistä käsille. Rauhalliset puitteet tälle julkiselle käsityötempaukselle luo luonnollisesti klassinen musiikki.

Tarjolla olevan asiantuntijan asiantuntijuutta hyödyntäen löytyvät strategisesti parhaat mahdolliset paikat julkisille vessoille ja tyhjä öljytynnyrihän hyödynnetään tietysti nykyaiksena  kierrätyskäymälä.

Yksinäinen voi hakeutua paikkaan auringossa, jonne hakeutuu myös muita. Yhdessä tekemienn yhdistää ja käsityön raaka-aineena on tässä tapauksessa tupasvilla. Siitä voisi tehdä vaikkapa hattuja, jotka myöskin lämmittävät, eikä yksinäisyys välttämättä tunnu niin pahalta, kun on lämpimämpi olla.

Nuotioiden polttamisestakin syntyy kasvihuonekaasuja ja niiden vähentämiseksi voisi tehdä huopia, jotka lämmittäisivät ja näin ollen ei tarvitsisi polttaa nuotioita.

Suosittelen lämpimästi tämän menetelmän kokeilemista.

t: Lalla

Ensimmäisiä ajatuksia keksimisestä

Olemme aiemmin oivaltaneet, että uuden oppimisen hyvänä lähtökohtana toimii omien ennakkokäsitysten tarkastelu. Ensimmäisellä tapaamisella tiistaina 12.3. pohdimmekin pienryhmissä ennakkokäsityksiämme keksimisestä. Olimme viime ilmiöprojektissa perehtyneet oivaltamiseen ja sen edellytyksiin. Nyt päättelimme keksimisen olevan eräällä tapaa oivaltamisesta askel pidemmälle. Oivallus tapahtuu usein ihmisen mielessä ajattelun muutoksena, mutta keksimisessä oivallus muuttuu joksikin konkreettiseksi löydökseksi tai tuotokseksi.

Usein keksimistä tapahtuu ongelmanratkaisun tuloksena, kun johonkin tiettyyn tarpeeseen täytyy kehitellä uusi ratkaisu. Monet keksinnöt helpottavat arkeamme ja toimintaamme. Murrettua perjantaina varpaani, olen huomannut olevani erittäin kiitollinen keksijä Emile Schlickille, joka kehitti ensimmäiset versiot kainalosauvoista vuonna 1917 (lähde).

Keksiminen ulottuu kuitenkin myös ongelmanratkaisun ulkopuolelle, sillä myös taiteilijat ovat nerokkaita keksijöitä luodessaan taidetta. Mietimme mikä ajaa taiteilijoita luovaan keksimiseen, ja palasimme vanhaan motivaatiopsykologian teoriaan: Abraham Maslowin tarvehierarkiaan, jonka pyramidin huipulla koreilee ihmisen tarve toteuttaa itseään. Itsensä toteuttamisen edellytyksenä on tarvehierakiassa monta tärkeää alakohtaa.

Syy keksimiseen on myös yksi keksimisen edellytyksistä. Päätimme ryhmän kanssa tämän ilmiöprojektin aikana perehtyä syvällisemmin keksimisen edellytyksiin. Lyhyellä pohdinnalla pystyimme listaamaan keksimisen edellytyksiksi muun muassa rajauksen, ympäristön, materiaalit/välineet, keskeneräisyyden sietämisen sekä syötteet keksimiselle.

Ajan kuluessa keksimisen luonne ja konteksti ovat muuttuneet. Keksimistä tehdään myös yhdessä, lainaten toisilta ideoita tai kehitellen toisten keksintöjä pidemmälle. Katsellessani viikonloppuna murtuneen varpaani kanssa Internetistä videoita keksimisestä ja luovuudesta (muun muassa Steven Johnsonin Where good ideas come from?) oivalsin meidän unohtaneen erään tärkeän keksimisen edellytyksen: ajan. Keksiminen tarvitsee ehdottomasti myös riittävästi aikaa.

Tässä ilmiöprojektissa pääsen yhdeksän innostattavan opiskelijaystäväni kanssa reilun 7 viikon matkalle keksimisen maailmaan. Tavoitteenani on haastaa itseni ajattelemaan laatikon ulkopuolelle ja sukeltamaan pää edellä uusiin kokemuksiin. Aion myös rohkeasti kehitellä asiantuntijoiden ja ryhmäni tuella jotain odottamatonta ja uutta.  

"Anyone who has never made a mistake has never tried anything new.", Albert Einstein.

Susanna

Ihanat ideat

Kuva: Lalla

Ryhmämme kulunut viikko on ollut täynnä ideoita ja suuria suunnitelmia. Niin, pitääkin. Innostus on ollut kouriin tuntuvaa, kun olemme kokoontuneet aiemmin valitun teemamme; keksimisen ääreen. Tämän teeman kautta meille aukesi valloittava mahdollisuuksien maailma. Mitä kaikkea voisimmekaan näissä puitteissa löytää ja oppia?

Meille oli selvää, ettei kaikkea ole mahdollista ottaa haltuun ja ainakin minua jännitti kuinka tuo teemamme rajautuisi. Rajaaminen on hankalaa, sillä se tarkoittaa myös luopumista. Se on kuitenkin välttämätöntä. Muuten koko ilmiö lipsahtaa kädestä kuin liukas saippua. Ryhmä osoitti jälleen voimansa ja pienryhmiä hyödyntävän aivomyrskyämisen tuloksena saimme ajatuksemme kirkastettua ja löysimme itsemme keksiminen kaupungissa aiheen ääreltä.

Aiheen löytyminen herätti suuren määrän intoa, silmien loistetta ja uusia kysymyksiä. Rajaamisen tuoma luopumisen tuska jäi taka-alalle, kun uudet kysymykset nostivat päätään. Mitä kaikkea tämä nyt tarkoittaisi? Kuinka tähän aiheeseen voisi tutustua? Mitkä työtavat olisivat otollisia tai keiden asiantuntijoiden puoleen meidän olisi hyvä kääntyä? Minkälaisia näkökulmia kaupunkimaantiede, kuvataide ja käsityö meille tarjoavat?

Ideoimme ja rajasimme siis lisää. Ensimmäisen suunnitteluviikon jälkeen ilmiömme on kirkastunut. Olemme päättäneet kääriä hihat ja "laittaa kädet saveen". Haluamme siis konkreettisesti tehdä asioista ja toiveenamme on, että nämä tällä viikolla kylvetyt ideat saisivat prosessin aikana myös käsiemme kautta kulkeneita konkreettisia muotoja. Haluamme selvittää niin teorian kuin tekojen tasolla, mitä keksiminen edellyttää tapahtuakseen.

Uteliaana odotan tulevia viikkoja.

t: Lalla