Artikkelien aarteita

Maanantain ja tiistain tapaamisissa pureuduimme jo lukemaamme kirjallisuuteen. Kaikille yhteisenä artikkelina luimme Sami Paavolan, Lasse Lipposen ja Kai Hakkaraisen Models of Innovative Knowledge Communities and Three Metaphors of Learning, joka esitteli meille kolme erilaista teoriaa oppimisesta tiedon rakentamisena.

Päädyimme käsittelemään artikkelia perinteisesti keskustellen koko porukalla. Kymmenen hengen kanssa artikkelin purkaminen keskustellen voi herkästi muuttua raskaaksi, ja niin kävi tällä kertaa, kun artikkelin kieli tuntui aiheuttaneen ryhmäämme vaihtelevia tapoja ymmärtää tekstin sanomaa. Yhteinen kirjallisuus on tärkää pureskella yhdessä, mutta ehkä ryhmämme voisi vielä löytää siihen jonkin mielekkäämmän menetelmän?

Artikkelia purkaessa peilasimme teorioita koko ilmiöprosessiimme. Pohdimme, mitä jo ennestään tiesimme oppimisesta ja miten artikkeli syvensi tai laajensi ymmärrystämme. Etsimme keskusteluissa oman ryhmämme toiminnasta esimerkkejä, jotka hyvin konkretisoivat artikkelin teorioita.

Lopuksi flingailimme artikkelista ja keskusteluista herääviä keksimisen edellytyksiä. Tuotoksena syntyi alla oleva kuva.

Yksi erityistä keskustelua herättävä aihe oli hiljaisen tiedon näkyväksi tuominen, joka nousi erään tiedon luomisen teorian neljästä vaiheesta

Pohdimme, kuinka puolitoista vuotta yhdessä opiskeleminen on kehittänyt ryhmällemme paljon omaa Nosteen hiljaista tietoa. Jos ulkopuolinen seuraisi kärpäsenä katossa ryhmämme keskusteluja, osa keskusteluista jäisi varmasti ymmärtämättä. Ryhmällämme on paljon yhteisiä ajatuksia ja asioita, joita ei välttämättä koskaan pueta sanoiksi, mutta jotka muun muassa sujuvoittavat toimintaamme.

Päädyin pohtimaan tätä kirjoittaessa asiaa vielä pidemmellä. On hyvin vaikeaa kirjoittaa ryhmämme kokemuksia ja ajatuksia tästä keksimisen oppimisprosessista auki niin, että te lukijat ymmärtäisitte kaiken. Toivottavasti edes suurin osa ajattelumme kehittymisestä ja tutkimusmatkamme oivalluksista välittyy sinne ruudun toiselle puolelle. :)

Tiistaina vaihdoimme kirjallisuuden käsittelyn menetelmää. Olimme lukeneet pareittain eri artikkeleita, joista parit toivat koko ryhmälle niiden parhaat "helmet", joita olivat muut muassa:

Tunteet vaikuttavat oppimiseen ja keksimiseen.
Dynaamiset yhteisöt luovat dynaamista tietoa.
Yhdessä opittu ja koettu asia sisäistetään tehokkaammin.
Oppimisen edellytyksenä on yksilöiden antama arvo oppimiselle.
Ryhmän sisäinen toimiva vuorovaikutus ja toisten kunnioittaminen ovat luovuuden edellyksiä.

Keskustelimme siitä, mitä artikkelit antavat ilmiöömme: kuinka ne syventävät ymmärrystä keksimisestä ja sen edellytyksistä. Keskustelu laajeni ja linkittyi syvälle koulumaailmaan asti ja puhuimme opettajan asemasta, vallasta, vastuusta sekä oppilaiden antamasta arvosta oppimiselle ja jopa tulevasta opetussuunnitelmasta.

Kiteytyksenä loppuun haluan vielä sanoa, että tieteellinen kirjallisuus ei missään nimessä ole ryhmämme suosikki tapa oppia uusia asioita ja näkökulmia, mutta niiden teoriat linkitettynä ja sovellettuna arkimaailmamme esimerkkeihin antavat ehdottomasti uutta ja tarpeellista perspektiiviä ilmiöömme.

t. Susanna

Vaahtokarkkeja ja spagettia - The Marshmallow Challenge

Ilmiömme alussa sain mahdollisuuden vetää ryhmällemme Tom Wujeckin kehittämän harjoituksen, joka kulkee nimellä The Marshmallow Challenge. Tom Wujeckin mielestä harjoitus on loistava tapa parantaa tiimien tehokkuutta, auttaa heitä keksimään uusia raikkaita ideoita sekä saada ryhmä innovoimaan uudella tavalla. Olen itse saanut osallistua harjoitukseen aikasemmin ja nyt halusin jakaa saman kokemuksen myös muillekin Nostelaisille. Jaoin siis ryhmämme kahteen joukkueeseen ja kahteen eri tilaan toteuttamaan tehtävää.

Harjoituksen ideana on, että sille asetetaan tietyt rajat, joiden sisällä ryhmä voi keksiä ja innovoida oman ratkaisunsa. Jokainen tiimi saa itselleen 20 kpl spagettia, kerän lankaa, teippiä sekä yhden vaahtokarkin. Aikaa joukkueelle annetaan 18 minuuttia. Tässä ajassa ja ko. materiaaleja käyttäen joukkueen tulee rakentaa mahdollisimman korkea rakennelma. Rakennelman tulee olla myös tarpeeksi vahva, jotta vaahtokarkin voi asettaa pysymään rakennelman päälle.

Harjoitus sai aikaan sen, mitä uskoinkin tapahtuvan. Pienryhmissä nousi esiin erilaisia rooleja ja molemmat ryhmät toteuttivat harjoituksen omalla tavallaan. Rakennelmistakin syntyi täysin erilaiset. Tehtävän lopuksi pysähdyimme miettimään miten kukin oli toiminut. Mielenkiintoista oli huomata, että jotkut olivat valmiita tehtävän alussa luovuttamaan kokonaan ja ottivat ns. passiivisemman roolin. Mutta kun aika läheni loppuaan alkoi passiivisempienkin äänenpaino nousta ja innostus kasvaa. Tietenkin osa otti myös ns. "johtajan" roolin, jotta homma saataisiin kasaan. Joku taisi kuvailla omaa rooliaan innostuneeksi huutajaksi. Omasta näkökulmastani tärkeintä ei ole se pysyykö rakennelma lopussa kasassa tai kenen rakennelma on korkein, vaan se, että jokainen kokee saavansa olla osa ryhmää ja vaikuttaa lopputulokseen. Sitä kautta onnistumisen kokemuskin varmasti tulee.

Tehtävässä parasta on se, että jokaisen panosta tarvitaan, sillä spagetit ovat heikkoja ja rakentaessa tarvitaan kaikkia saatavilla olevia käsipareja. Kun aikaa oli jäljellä vain enää muutama minuutti, roolit korostuivat entisestään ja molempien joukkueiden rakennelmat olivat hienot ja korkeat, mutta lopussa kun kaikki tiimiläiset irrottivat kätensä, romahti rakennelmakin. Intensiivinen 18 minuuttinen loppui naurun pyrähdyksiin ja huudahduksiin!

Lopuksi pohjustin harjoituksen lyhyellä videolla, joka avaa Tom Wujeckin ajatusta hieman enemmän. Meidän mielestämme ei tietenkään ollut kovinkaan yllättävää, että kaikista Wujeckin testaamista ryhmistä, lapset olivat ne, jotka hallitsivat tämän lajin melkein parhaiten! :)

Itse voisin mielelläni käyttää tätä harjoitusta koulussa lasten kanssa. Lapsille voisi mahdollisesti jakaa etukäteen tiettyjä rooleja, jotta varmistettaisiin, että jokainen saa osallistua. Rooleja voisi olla mm. kellon tarkkailija, joku joka vahtii, että kaikki saavat sanoa jotain tai jonkun vastuulla voisi olla rakennelman vahvuus ja kestävyys. Tällä tavoin lapset pääsisivät harjoittelemaan vuorovaikutustaitojaan sekä innostumaan innovoimisesta!

t. Erika

ps.lisätietoa harjoituksesta: http://marshmallowchallenge.com/Welcome.html

Improvisaatio on vapaata pudotusta turvallisissa olosuhteissa

Ilmiöprosessimme alussa pohdimme erilaisia keksimisen lajeja ja totesimme, että improvisaatiokin on eräänlaista keksimistä. Laji on siitä erityinen, että siinä keksiminen tapahtuu erittäin nopeasti, jopa sekunnissa. Ryhmämme onneksi yhdellä meistä oli eväitä toteuttaa improvisaatiotuokio muille ryhmäläisille. Improvisaatioharjoitukset saivat kaikki nauramaan ja rentoutumaan ja luulen, että hetkeksi jokainen taisi unohtaa kaiken muun luokan ulkopuolisen elämän!

Katri (improvisaation vetäjä) aloitti tunnin orientoimalla meitä muutamalla videoklipillä Youtubesta. Muutamia naurun pyrähdyksiä saimme kuulla jo näitä Vedetään hatusta- sarjan klippejä katsoessamme.

Kun jokainen oli saatu orientoitumaan improvisaation maailmaan, aloitimme harjoitukset. Ensimmäinen harjoitus toteutettiin pareittain. Leikin nimi oli peilileikki, jossa piti seurata oman parin liikkeitä. Harjoitus rauhoitti ajatukset ja lämmitti meidät toimintaan. 

Sitten seurasi, omasta mielestäni, tunnin parasta antia! Katri veti meille rytmiharjoituksen opettamallaan lorulla, jonka sanat menevät seuraavasti:

Mä sanon boom! Mä sanon boom, chaka!

Mä sanon boom, chakaraka, chakaraka, chakaraka, chakajee!

Tarkoituksena oli toistaa ko. runoa ja keksiä monia erilaisia tapoja toistaa loru. Me keksimme toistaa sen mm. hiljaa, huutaen, iloisesti, vihaisesti, joogaten, kyykäten, toisiamme käsistä pitäen sekä äänettömästi. Alkuun ujostelimme vaikean lorun toistamista ilman ohjaajan tukea, mutta mitä pidemmälle pääsimme ja mitä hullummiksi ideat syntyivät, sitä herkemmin jokainen halusi kertoa oman ideansa. Harjoituksen edetessä kasvoi myös luottamus siihen, että jokainen uskalsi heittäytyä mukaan leikkiin. Tämä oli harjoitus, jonka ainakin itse voisin siirtää ihan tällaisenaan luokkahuoneeseen.

Tunnilla improvisoimme myös yhden koiranäytelmän sekä kuvittelimme olevamme popcorneja paistinpannulla. Leikkimielisyyttä ei siis tältä tunnilta puuttunut lainkaan!

Improvisaatiota purkaessamme totesimme, että harjoitukset onnistuivat niin hyvin, koska ilmapiiri oli luottavainen ja se antoi kaikille mahdollisuuden osallistua. Lisäksi osaava vetäjä tuki harjoituksia tarvittavasti, jolloin kukaan ei joutunut esiintymään ja heittäytymään yksin muiden edessä.

Olemme pohtineet paljon keksimisen edellytyksiä monesta eri näkökulmasta. Improvisaatiossa, kuten muussakin keksimisessä, tarvitaan tiettyjä rajoja, jotta homma onnistuu. Näissä harjoituksissa rajoina toimi mm. rytmi tai näytelmärunko.

Improvisaatio toi keveyttä ja iloa meidän päivään, mutta samalla opimme jotain uutta keksimisestä ja sen eri muodoista.

t.Erika

Keksiminen luonnossa

Vierailimme luonnontieteellisessä museossa aikeinamme oppia lisää siitä, miten kekseliäs ja innovatiivinen luonto itsessään on. Meille pidettiin tunnin mittainen opaskierros "Maailman luonto"- ja "Elämän historia" -näyttelyissä. Tämän jälkeen kiersimme itsenäisesti myös museon muita näyttelyitä, kuten mielenkiintoista "Suomen luonto"-näyttelyä, jossa oli ilmiöömme hyvin liittyvää materiaalia muunmuassa luonnosta ja eliöistä kaupungissa - esimerkiksi tuholaisista keittiössä!

Oppaamme toi esille hyvin sen, miten hyvin eliöt ovat mukautuneet ympäristöönsä ja miten kekseliäästi eliöt ovat oppineet selviytymään maailmassa. Tämä on juurikin luonnon omaa innovatiivisuutta! Yhtenä esimerkkinä oppaamme kertoi eri petolajien hampaista. Esimerkiksi karhu syö pääasiassa kasvisravintoa, joten se ei ole hyötynyt samanlaisista hampaista kuin esimerkiksi pelkkää lihaa syövä susi. Tämän takia eri eläimille on kehittynyt erilaiset hammastot.

Toinen hyvä esimerkki luonnon innovatiivisuudesta on strutsien tapa käyttää väritystään hyödykseen. Urosstrutsi on musta ja naaras taas ruskea. Tämän takia uros hautoo munia yöllä (musta ei näy pimeässä niin hyvin) ja naaras taas päivällä, jolloin ruskea suojaväri on tehokkaampi. Näin hyvin eliöt ovat sopeutuneet eri vuodenaikoihin! Yöllä liikkuvilla eläimillä on myös omat tapansa selviytyä - suuret silmät, hyvä hämäränäkö ja suojaväri ovat esimerkkejä tästä.

Myös elämän historiassa on tapahtunut uskomattomia innovaatioita - esimerkiksi elämän nouseminen maalle on mahdollistanut muun muassa ihmisen kehittymisen! 

Opas toikin hyvän näkökulman lajiopetukseen - lajeja ei tulisi opettaa oppilaille "katalogimaisesti" vain ominaisuuksien listauksena, vaan tärkeämpää olisikin opettaa, miksi kullakin eliöllä on juuri ne ominaisuudet. Esimerkiksi kissasaalistajat ovat voimakkaita ja nopeita juuri siksi, että ne selviytyisivät niille ominaisessa ympäristössä!

T: Anna

Ihan oikeita keksijöitä!

Vaisala (http://www.vaisala.fi/fi/Pages/default.aspx) on kansainvälinen innovaatioyritys, joka kehittää esimerkiksi kosteuden, pilvien ja muiden sääilmiöiden mittaamiseen tarkotettuja laitteita. Tapasimme Vaisalassa "keksijätiimien" vetäjiä, jotka kertoivat meille keksimisen teollisesta näkökulmasta ja työnsä parhaista puolista.


Ongelmista ideoita, vai ideana ongelma?

Teollisesta näkökulmasta keksiminen lähtee nimenomaan ongelman keksimisestä. Mitä todella tarvitaan, mille on kysyntää? Kun on löydetty ongelma, tulee ratkaisu lahjakkailta keksijätiimeiltä kuulemma nopeasti. Teknologiaan liityviä ideoita ja ratkaisuja siis löytyy vaikka muille jakaa, aikaa vievää ja tarpeellista on miettiä niiden käytännöllisyyttä ja jalostamista.

Ongelmakeskeinen keksiminen on myös rajaavaa, hyvällä ja huonolla tavalla. Toisinaan hyvä idea ei vain palvele mitään tarkoitusta, ja se joudutaan hylkäämään. Toisinaan taas sopivat rajat mahdollistavat fokusoidun ideoinnin ja keksimisen ja edesauttavat luovuutta.


Yksin ja yhdessä - keksimistä tiimissä

Innovointia tehdään tiimeissä. Ryhmäpsykologiaa lukeneena ei tullut yllätyksenä, että kaikkien hyödyllisimmäksi tiimin kooksi koetaan 5-8 henkilöä. Näin keskustelussa kaikki saavat äänensä kuuluviin ja ryhmä ei hajoa pienemmiksi osasiksi.

Tiimien vetäjät kokivat tärkeänä myös tiimin kanssa vietetyn vapaa-ajan ja hyvän hengen. Innostuneista keksijöistä rakentuvat tiimit voivat olla hyvinkin jännittäviä, ja koostua mitä erilaisimmista ihmisistä. Lisäksi ollaan kosketuksissa jokaisen luovuuden ja ideoiden kanssa, jolloin ryhmän luottamuksen ja kanssakäymisen pitää olla äärimmilleen hiottua. Muuten homma ei vain toimi!


Työtä ja lepoa sopivissa määrin

Suuressa yrityksessä tavoitteet asetetaan pitkällä tähtäimellä, ja aikataulu on siten joustavampi. On aikaa erehtyä innovoinnin alkuvaiheessa ja keskittyä lopussa hienosäätöön. Keskustelussa tehtiin oivaltava huomio: yhdeksän tunnin työpäivä ei vastaa kolmea kolmen tunnin työpäivää. Alitajunnan tekemä työ on aivan yhtä tärkeää, jopa tärkeämpää, kuin tietoinen ajattelu.


Keksijä ei ole Pelle Peloton! (Mutta on se siisti työ silti!)

Meille tehtiin selväksi, että keksiminen ei ole aivan sitä, kuin populaarikulttuuri antaa ymmärtää. Yksinäiset nerot eivät saa mullistavia ajatuksia ja tee niistä keksintöjä, vaan tarpeeseen keksiminen määrää. Paljon myös rakennetaan vanhan päälle ja parannellaan vanhoja ideoita.

Silti, luovuuden käyttäminen ja oman ajatusprosessin tulosten näkeminen on kuulemma parempaa, kuin mikään rahapalkka. Lisäksi, jos fysiikka ja teknologia ovat elämän intohimot, on niiden parissa häärääminen päivittäin melkoinen unelmatyö. Tässä työssä myös kuulemma oppii joka päivä jotaikin uutta. Ja mikäs sen motivoivampaa?

T. Katri

Vaihtelevia työtapoja ja -menetelmiä

Kun aloittelimme toista ilmiötämme, kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että yhtenä tavoittena olisi vaihtelevat työtavat ja -menetelmät. Viime syksynä saimme ryhmänä käyttöömme iPadit, ja työtiloissamme on SmartBoardit. Näiden laitteiden yhdistelemisen tuloksena on moni meille sopivimmista työtavoista vakiinnuttanut asemansa, mutta pyrimme toki jatkuvasti löytämään uusia tapoja menetelmiä. Kaikki niistä eivät ole hyviä tai tarkoitukseen sopivia, mutta tämänkin havainto on arvokas. Vaihtelevien menetelmien ja työtapojen avulla estämme ikävän kaavoihin kangistumisen, ja opiskelu säilyy mielekkäänä.

Prezi on tullut meille tutuksi jo viime vuoden kurssien kautta, mutta se on melko vahvasti vakiinnuttanut asemansa yhtenä suosituimmista työtavoistamme. Se toimii Internet-sivuston kautta, mutta siihen liittyvän applikaation voi myös ladata AppStoresta. Prezin avulla voi tehdä ajatuskarttoja erilaisille, visuaalisesti kiinnostaville pohjille. Ajatuskartasta voi tehdä "polun", eli tekstit ja kuvat näkyvät tietyssä järjestyksessä. Tämä mahdollistaa näyttävien esitysten tekemisen esimerkiksi Powerpointin sijaan. Prezissä olevaa ajatuskarttaa voi rakentaa myös yhtä aikaa - Nostelaiset ovat monesti olleet yhtä aikaa rustailemassa omia ajatuksiaan jostain tietystä aiheesta. Erityisesti tämä aspekti on tehnyt Prezistä kätevän menetelmän prosessin kuvaamisen tueksi.

Ylhäällä olevassa kuvassa on edellisen ilmiön lopputuotoksessa käytetty Prezi. Tämä toimii esimerkkinä siitä, miten olemme Preziä käyttäneet. Klikkaa kuvaa päästäksesi tarkastelemaan Preziä yksityiskohtaisemmin!

FlingaSender on SmartBoardiin liittyvä applikaatio. Sillä voi iPadistä tai iPhonesta lähettää jollekin tietylle SmartBoardille tekstiä, valokuvia ja piirroksia. Olemme käyttäneet tätä applikaatiota erityisesti aivoriihen omaisesti. Esimerkiksi edellistä ilmiötämme (arvonanto perheessä) aloitellessamme halusimme ensin pohtia yhdessä, mitä asioita meille tulee mieleen käsitteestä "arvonanto". Tämä sujui FlingaSenderin avulla erinomaisesti, sillä kynnys ajatusten heittelyyn on matala - nehän lähetetään anonyymeina.

Mm. tällainen Flinga syntyi, kun ryhmässämme pidimme aivoriihen toista ilmiötämme aloitettaessa (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Vojo on applikaatio, jonka olemme ottaneet käyttöön vasta toisessa ilmiössämme. Se on aikapolkumainen ohjelma, jossa voi merkitä ylös, mitä (positiivisia) tunteita on tuntenut missäkin vaiheessa päivää ja missä paikoissa. Päivitykseen tulee siis tunnetilat, mahdollinen valokuva, paikka ja siihen liittyvä kartta, päivämäärä ja aika sekä omat muistiinpanot. Negatiivisia tunteita ei pysty kirjaamaan, mutta mikäli esimerkiksi jokin ilmiöön liittyvä ryhmäkerta on ollut todella kehno, on positiiviset tunnetilat voitu jättää kokonaan valitsematta. Vojossa näkyy myös skaala siitä, mitä tunteita olet eniten tuntenut esim. viikon aikana.

Tässä esimerkki yhdestä VOJO-päivityksestä, jonka tein eräällä ilmiöömme liittyvällä ryhmäkerralla (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Dropbox on osoittautunut myöskin käteväksi apuvälineeksi etenkin jaettaessa informaatiota ja tiedostoja ryhmän jäsenten kesken. Dropbox toimii sekä selaimen välityksellä että applikaationa, joten sitä on kätevä käyttää senkin takia. Sinne voi ladata tiedostoja - kuvia, tekstiä, videoita, mitä vain. Sinne voi luoda kansioita, joista voi tehdä joko julkisia tai suljettuja. Esimerkiksi ryhmällämme Nosteella on kansio, jonka sisällön voi nähdä vain Nosteen jäsenet. Siellä jaamme esimerkiksi tapaamistemme pöytäkirjat.

Haiku Deck -applikaatiota olemme käyttäneet hyvin vähän, mutta aloituspaneelissa tämä osoittautui käteväksi. Se on hieman Powerpointia muistuttava ohjelma, jolla voi tehdä esityksiä aiheesta kuin aiheesta. Haiku Deck on kuitenkin mielestämme käyttäjäystävällisempi ja äärimmäisen helppo käyttää. Siinä voi myös etsiä esitykseen kuvia, jotka ovat kaikki tekijänoikeusvapaita, eli vapaasti käytettävissä!

Tässä siis muutamia käyttämistämme työtavoista, -menetelmistä ja apuvälineistä. Niitä on tietenkin myös hurjasti lisää, mutta nämä olivat mielestäni tärkeimmät!

T: Anna

Vierailu musiikkitaloon

Musiikkitalo on oiva esimerkki tarkoituksenmukaisesta, luovuutta edesauttavasta arkkitehtuurista aivan keskellä kaupunkiamme. Kuinka tiloista on tehty inspiroivat mutta käytännölliset? Mitä voimme tästä oppia?

Musiikkitalossa on kuukaudessa jopa 300 tapahtumaa. Samassa talossa toimii musiikkiopisto ja harjoittelee säännöllisesti kaksi suurta orkesteria. Talo on kaikin puolin keskeisellä paikalla ja avoin kaikille. Jotenkin kaiken tämän metelin ja hälyn keskellä musiikkitalon monet salit jatilat vaikuttivat rauhallisilta. Sisällä oli helppo unohtaa vieressä kulkeva Mannerheimintie.

Tilat ovat avaria ja kauniita, kaikin puolin mukavia. Ei olisi vaikeaa keskittyä musisointiin seesteisen väristen, kauniisti kuvioitujen seinien sisällä. Tietysti jokaisessa talon piirteessä on mietitty myös tilan akustisuus ja toimivuus. Ei kauneutta äänen kustannuksella.

Huomattavaa kateutta herättivät Sibeliusakatemian puolelta löytyneet värikkäät sohvat. Kuinka kukaan voisikaan luoda uutta ilman tilaisuutta levätä silloin tällöin?

T. Katri