Maanantain ja tiistain tapaamisissa pureuduimme jo lukemaamme kirjallisuuteen. Kaikille yhteisenä artikkelina luimme Sami Paavolan, Lasse Lipposen ja Kai Hakkaraisen Models of Innovative Knowledge Communities and Three Metaphors of Learning, joka esitteli meille kolme erilaista teoriaa oppimisesta tiedon rakentamisena.
Päädyimme käsittelemään artikkelia perinteisesti keskustellen koko porukalla. Kymmenen hengen kanssa artikkelin purkaminen keskustellen voi herkästi muuttua raskaaksi, ja niin kävi tällä kertaa, kun artikkelin kieli tuntui aiheuttaneen ryhmäämme vaihtelevia tapoja ymmärtää tekstin sanomaa. Yhteinen kirjallisuus on tärkää pureskella yhdessä, mutta ehkä ryhmämme voisi vielä löytää siihen jonkin mielekkäämmän menetelmän?
Artikkelia purkaessa peilasimme teorioita koko ilmiöprosessiimme. Pohdimme, mitä jo ennestään tiesimme oppimisesta ja miten artikkeli syvensi tai laajensi ymmärrystämme. Etsimme keskusteluissa oman ryhmämme toiminnasta esimerkkejä, jotka hyvin konkretisoivat artikkelin teorioita.
Lopuksi flingailimme artikkelista ja keskusteluista herääviä keksimisen edellytyksiä. Tuotoksena syntyi alla oleva kuva.
Yksi erityistä keskustelua herättävä aihe oli hiljaisen tiedon näkyväksi tuominen, joka nousi erään tiedon luomisen teorian neljästä vaiheesta
Pohdimme, kuinka puolitoista vuotta yhdessä opiskeleminen on kehittänyt ryhmällemme paljon omaa Nosteen hiljaista tietoa. Jos ulkopuolinen seuraisi kärpäsenä katossa ryhmämme keskusteluja, osa keskusteluista jäisi varmasti ymmärtämättä. Ryhmällämme on paljon yhteisiä ajatuksia ja asioita, joita ei välttämättä koskaan pueta sanoiksi, mutta jotka muun muassa sujuvoittavat toimintaamme.
Päädyin pohtimaan tätä kirjoittaessa asiaa vielä pidemmellä. On hyvin vaikeaa kirjoittaa ryhmämme kokemuksia ja ajatuksia tästä keksimisen oppimisprosessista auki niin, että te lukijat ymmärtäisitte kaiken. Toivottavasti edes suurin osa ajattelumme kehittymisestä ja tutkimusmatkamme oivalluksista välittyy sinne ruudun toiselle puolelle. :)
Tunteet vaikuttavat oppimiseen ja keksimiseen.
Dynaamiset yhteisöt luovat dynaamista tietoa.
Yhdessä opittu ja koettu asia sisäistetään tehokkaammin.
Oppimisen edellytyksenä on yksilöiden antama arvo oppimiselle.
Ryhmän sisäinen toimiva vuorovaikutus ja toisten kunnioittaminen ovat luovuuden edellyksiä.
Keskustelimme siitä, mitä artikkelit antavat ilmiöömme: kuinka ne syventävät ymmärrystä keksimisestä ja sen edellytyksistä. Keskustelu laajeni ja linkittyi syvälle koulumaailmaan asti ja puhuimme opettajan asemasta, vallasta, vastuusta sekä oppilaiden antamasta arvosta oppimiselle ja jopa tulevasta opetussuunnitelmasta.
Kiteytyksenä loppuun haluan vielä sanoa, että tieteellinen kirjallisuus ei missään nimessä ole ryhmämme suosikki tapa oppia uusia asioita ja näkökulmia, mutta niiden teoriat linkitettynä ja sovellettuna arkimaailmamme esimerkkeihin antavat ehdottomasti uutta ja tarpeellista perspektiiviä ilmiöömme.
t. Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti