keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Inspiraatiota & innostusta!

Tämän viikon teemaksi muodostui sen enempää suunnittelematta "ideointi ja inspiraatio". Tämä johtunee suurimmaksi osaksi ryhmässä vallitsevasta yhteisestä innostuksesta! Kuten Lalla postauksessaan esitteli, käytimme alkuviikosta aikaa ideointia helpottavien menetelmien löytämiseen, kehittelyyn sekä tietenkin kokeilemiseen. Lamppu syttyi melko monella ryhmäläisellä kyseisen päivän aikana!

Ideat lentelivät ja suihkivat seuraavan kerran suunnitellessamme tulevaa aloituspaneelia. Tapaaminen rönsyili innostusta ja halua kokeilla uutta. Tärkeäksi tavoitteeksi koettiin myös alla näkyvän innostuksen tartuttaminen ilmiön ohjaajaan ja didaktikkoihin (ellei se ole jo tarttunut).




Loppuviikon tapaamisella Laura puheenjohtajana tarjoili ryhmälle monipuolisen ja toiminnalisen nelituntisen, joka aloitettiin hauskalla sana-assosiaatiotehtävällä. Pääsimme kaikki myös jakamaan idoitamme henkilökohtaiseen 3D-projektiin liittyen. Ideoita oli syntynyt vuorovaikutteisista bussibysäkeistä aina aikuisten temppurataan! Tapaamista rytmitti Lauran löytämä lyhyt dokkari oppimisen (miksei myös keksimisen) motivoimisesta:
Future Learnin - Unlock the Learning Potential of Young Minds


Ideointi ja inspiraatio -viikon loppuhuipentuma oli Nosteen yhteinen ratikkamatka. Hyppäsimme ratikkaan nro 7 tarkoituksenamme tarkkailla ja kuvata Helsinkiä ja ehkäpä löytää uusia näkökulmia omaan 3D-projektiin tai miksei koko ilmiöön. Matka oli myös osa tärkeää tavoitettamme viettää enemmän aikaa yliopiston ulkopuolella!



Kaiken tämän ideoinnin ja inspiroitumisen jälkeen odotamme kaikki  ensi viikon aloituspaneelia ja ensimmäisiä didaktikkotapaamisia. Hyvä Noste!

T. Anni

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Ideoita etsimässä




Idea on kuin matkalippu, joka vie seikkailuun. Meillä on hyvä suunnitelma ja tämän päivän tapaamisessamme painottuikin ideoiden etsiminen. Tutustuimme useisiin ideointimenetelmiin. Niitä kaikkia yhdisti leikinomaisuus sekä reunaehtojen unohtaminen. Näiden menetelmien avulla etsittiin pähkähulluja ideoita ja toiveena oli, että jokin sellainen voisi sysätä meidät matkaan kohti käsituntumallakin tehtävää keksimisen matkaamme.

Jaan tässä menetelmän, jota nimitämme Mix & Match:ksi. Kaikki osallistujat keksivät kolmelle erilliselle lapulle yhden ongelman, yhden materiaalisen resurssin ja yhden immateriaalisen resurssin. Laput kootaan yhteen otsikoiden alle, sekoitetaan ja jaetaan osallistujille. Seuraavaksi tehtävä on ratkaista ongelma annettuja resursseja hyödyntäen. Ratkaisujen yhteinen purkaminen kirvoitti ihanaa rentoa naurua ja sai ideavirrat iloisesti solisemaan.

Haiku Deck sovellusta hyödyntäen liitin vielä kuvallist inspiraatiota ryhmässämme nousseiden tapausten tueksi. Ryhmässämme esille nousseet yhdistelmät osoittavat hauskasti sen, ettei huonoja ratkaisuja ole.

Varmasti löytyy lisää väriä, kun ryhdytään maalaamaan jätskitikkuja ja urheiluvälineitä Harkimon rakennuttamassa valtaisan suuressa jäähallissa.

Tässä pulmassa huomio kiinnittyi erityisesti tupakan tumppeihin. Ongelmahan ratkeaisi, jos saataisi tupakointi loppumaan. Siihen auttaa tietysti matonkuteiden virkkaaminen. Käsityöt, kun tutkitusti rauhoittavat ja lisäksi antavat muuta tekemistä käsille. Rauhalliset puitteet tälle julkiselle käsityötempaukselle luo luonnollisesti klassinen musiikki.


Tarjolla olevan asiantuntijan asiantuntijuutta hyödyntäen löytyvät strategisesti parhaat mahdolliset paikat julkisille vessoille ja tyhjä öljytynnyrihän hyödynnetään tietysti nykyaiksena  kierrätyskäymälä.


Yksinäinen voi hakeutua paikkaan auringossa, jonne hakeutuu myös muita. Yhdessä tekemienn yhdistää ja käsityön raaka-aineena on tässä tapauksessa tupasvilla. Siitä voisi tehdä vaikkapa hattuja, jotka myöskin lämmittävät, eikä yksinäisyys välttämättä tunnu niin pahalta, kun on lämpimämpi olla.


Nuotioiden polttamisestakin syntyy kasvihuonekaasuja ja niiden vähentämiseksi voisi tehdä huopia, jotka lämmittäisivät ja näin ollen ei tarvitsisi polttaa nuotioita.

Suosittelen lämpimästi tämän menetelmän kokeilemista.
t: Lalla

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ensimmäisiä ajatuksia keksimisestä

Olemme aiemmin oivaltaneet, että uuden oppimisen hyvänä lähtökohtana toimii omien ennakkokäsitysten tarkastelu. Ensimmäisellä tapaamisella tiistaina 12.3. pohdimmekin pienryhmissä ennakkokäsityksiämme keksimisestä. Olimme viime ilmiöprojektissa perehtyneet oivaltamiseen ja sen edellytyksiin. Nyt päättelimme keksimisen olevan eräällä tapaa oivaltamisesta askel pidemmälle. Oivallus tapahtuu usein ihmisen mielessä ajattelun muutoksena, mutta keksimisessä oivallus muuttuu joksikin konkreettiseksi löydökseksi tai tuotokseksi.



Usein keksimistä tapahtuu ongelmanratkaisun tuloksena, kun johonkin tiettyyn tarpeeseen täytyy kehitellä uusi ratkaisu. Monet keksinnöt helpottavat arkeamme ja toimintaamme. Murrettua perjantaina varpaani, olen huomannut olevani erittäin kiitollinen keksijä Emile Schlickille, joka kehitti ensimmäiset versiot kainalosauvoista vuonna 1917 (lähde).
Keksiminen ulottuu kuitenkin myös ongelmanratkaisun ulkopuolelle, sillä myös taiteilijat ovat nerokkaita keksijöitä luodessaan taidetta. Mietimme mikä ajaa taiteilijoita luovaan keksimiseen, ja palasimme vanhaan motivaatiopsykologian teoriaan: Abraham Maslowin tarvehierarkiaan, jonka pyramidin huipulla koreilee ihmisen tarve toteuttaa itseään. Itsensä toteuttamisen edellytyksenä on tarvehierakiassa monta tärkeää alakohtaa.
Syy keksimiseen on myös yksi keksimisen edellytyksistä. Päätimme ryhmän kanssa tämän ilmiöprojektin aikana perehtyä syvällisemmin keksimisen edellytyksiin. Lyhyellä pohdinnalla pystyimme listaamaan keksimisen edellytyksiksi muun muassa rajauksen, ympäristön, materiaalit/välineet, keskeneräisyyden sietämisen sekä syötteet keksimiselle.
Ajan kuluessa keksimisen luonne ja konteksti ovat muuttuneet. Keksimistä tehdään myös yhdessä, lainaten toisilta ideoita tai kehitellen toisten keksintöjä pidemmälle. Katsellessani viikonloppuna murtuneen varpaani kanssa Internetistä videoita keksimisestä ja luovuudesta (muun muassa Steven Johnsonin Where good ideas come from?) oivalsin meidän unohtaneen erään tärkeän keksimisen edellytyksen: ajan. Keksiminen tarvitsee ehdottomasti myös riittävästi aikaa.

Tässä ilmiöprojektissa pääsen yhdeksän innostattavan opiskelijaystäväni kanssa reilun 7 viikon matkalle keksimisen maailmaan. Tavoitteenani on haastaa itseni ajattelemaan laatikon ulkopuolelle ja sukeltamaan pää edellä uusiin kokemuksiin. Aion myös rohkeasti kehitellä asiantuntijoiden ja ryhmäni tuella jotain odottamatonta ja uutta.  


"Anyone who has never made a mistake has never tried anything new.", Albert Einstein.

Susanna

Ihanat ideat

Kuva: Lalla

Ryhmämme kulunut viikko on ollut täynnä ideoita ja suuria suunnitelmia. Niin, pitääkin. Innostus on ollut kouriin tuntuvaa, kun olemme kokoontuneet aiemmin valitun teemamme; keksimisen ääreen. Tämän teeman kautta meille aukesi valloittava mahdollisuuksien maailma. Mitä kaikkea voisimmekaan näissä puitteissa löytää ja oppia?

Meille oli selvää, ettei kaikkea ole mahdollista ottaa haltuun ja ainakin minua jännitti kuinka tuo teemamme rajautuisi. Rajaaminen on hankalaa, sillä se tarkoittaa myös luopumista. Se on kuitenkin välttämätöntä. Muuten koko ilmiö lipsahtaa kädestä kuin liukas saippua. Ryhmä osoitti jälleen voimansa ja pienryhmiä hyödyntävän aivomyrskyämisen tuloksena saimme ajatuksemme kirkastettua ja löysimme itsemme keksiminen kaupungissa aiheen ääreltä.

Aiheen löytyminen herätti suuren määrän intoa, silmien loistetta ja uusia kysymyksiä. Rajaamisen tuoma luopumisen tuska jäi taka-alalle, kun uudet kysymykset nostivat päätään. Mitä kaikkea tämä nyt tarkoittaisi? Kuinka tähän aiheeseen voisi tutustua? Mitkä työtavat olisivat otollisia tai keiden asiantuntijoiden puoleen meidän olisi hyvä kääntyä? Minkälaisia näkökulmia kaupunkimaantiede, kuvataide ja käsityö meille tarjoavat?

Ideoimme ja rajasimme siis lisää. Ensimmäisen suunnitteluviikon jälkeen ilmiömme on kirkastunut. Olemme päättäneet kääriä hihat ja "laittaa kädet saveen". Haluamme siis konkreettisesti tehdä asioista ja toiveenamme on, että nämä tällä viikolla kylvetyt ideat saisivat prosessin aikana myös käsiemme kautta kulkeneita konkreettisia muotoja. Haluamme selvittää niin teorian kuin tekojen tasolla, mitä keksiminen edellyttää tapahtuakseen.

Uteliaana odotan tulevia viikkoja.

t: Lalla