maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kokonaisvaltainen kuvataide



Ilmiöprosessin alussa määrittelimme prosessin kuvataiteen osuuden tavoitteiksi seuraavat asiat:
1. Syvennetään käsitystämme kuvataiteesta oppiaineena
2. Perehdytään luovaan prosessiin
3. Päästään irti kuvataiteen käytöstä kuvataiteesta vain välineenä

Tapasimme didaktikon Sinikka Rusasen kolmella ryhmäkerralla, joista jokainen kesti kaksi tuntia. Näillä didaktikkokerroilla olemme syventäneet käsitystämme kuvataiteesta oppiaineena teorian ja tekemisen kautta.

Perusopetuksen opetussuunnitelman (2004) mukaan kuvataiteen opetuksen tavoitteina on, että oppilaalle syntyy henkilökohtainen suhde taiteeseen. Kuvataiteen didaktikkokerrat laajensivat ymmärrystämme kuvataiteen maailmasta. Kurssin aikana syventyneen käsityksemme mukaan kuvataiteella on oppiaineena kolme tärkeää tehtävää: antaa oppilaille onnistumisen kokemuksia itseilmaisun kautta, laajentaa oppilaiden ymmärrystä taiteen kokonaisvaltaisuudesta, monipuolisuudesta ja merkityksestä sekä herkistyttää oppilaat tarkkailemaan maailmaa kuvataiteen näkökulmasta.


Ryhmäkerrat herättivät meidät ajattelemaan opettajan roolia kuvataiteen opetuksessa. Opettajan opetuspuheen on oltava johdonmukaista ja tarkkaa sekä ennen kaikkea innostavaa ja kannustavaa. Kävimme myös keskustelua tehtävänannon suunnittelun vaikeudesta. Tehtävä, joka mahdollistaa heikkomotoriselle onnistumisen kokemuksia, rajoja rikkovalle tilaa luovuuteen ja pikkutarkoille mahdollisuuden pikkutarkkuuteen on haastavaa, mutta siihen pitäisi aina pyrkiä. Tällä tavalla oppilaiden eri syistä syntyviä motivaatioita ja vahvuuksia ei tukahduteta, vaan hyödynnetään. Kaikessa opetuksessa tulisi huomioida oppilaiden itseilmaisun tukeminen. Opettajana olisi pyrittävä oppilaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen ja palautteeseen, ja mieluiten jopa jokaisella tunnilla. Huomasimme itse tämän kurssin aikana, kuinka opettajalta saatu henkilökohtainen ohjaus tukee luovaa prosessia.


Myös käsityksemme kuvataiteen arvioinnista syventyi ryhmäkertojen aikana. Didaktikko esitteli meille kaksi idean arvottamisen menetelmää, jotka olivat meille entuudestaan tuntemattomia. Kolmen K:n menetelmässä idea arvotetaan kauneuden, kestävyyden ja käytännöllisyyden näkökulmista. Viiden E:n menetelmässä huomio keskittyy esteettisyyteen, eettisyyteen,  ekologisuuteen, ergonomisuuteen ja ekonomisuuteen. Mielestämme nämä tuovat hyvän lisän OPS:sta löytyviin arvioinnin kriteereihin. Nämä tavat voisi käsitellä lasten kanssa, jolloin hekin oppisivat arvostamaan sekä omissa että toisten töissä eri osa-alueita. Toisaalta keskustelimme menetelmien johtavan kenties liian suurpiirteiseen arviointiin, sillä niistä puuttuu tietynlainen konkretia ja ideoiden taustatekijät. Koska arvioinnin on mielestämme oltava monipuolista, nämä menetelmät kuitenkin tuovat rikkautta ja uusia ulottuvuuksia siihen.


Kuvataide toi myös paljon näkökulmia ilmiöömme "keksiminen kaupungissa". Kuvataiteen ryhmäkerroilla opimme, kuinka keksiminen tapahtuu kokeilemisen kautta. Erityisesti erilaisiin materiaaleihin tutustuminen ja niiden rohkea kokeileminen ruokkivat keksimistä. Onnistunut kuvataiteen opetus myös mahdollistaa ympäristön näkemisen uusin silmin. Sisältöjen oppiminen herkistää kuvataiteellisen näkökulman ylettymään myös omaan arkielämään ja elinympäristöön: kokonaisvaltaisen kuvataiteen ymmärtäminen herättää havainnoimaan kaupunkia aivan uusin silmin.

Konkreettisesti huomasimme, että luova prosessi ja keksimisen prosessi kulkevat käsi kädessä ja muistuttavat toisiaan lähes täysin. Niiden edellytykset ovat melkein samat - keksimisen tosin vaatii ongelman tai tarpeen, kun taas luovan prosessin tarpeeksi voi riittää vain halu itsensä ilmaisemiseen.

Kuvataiteen sisällöt antoivat paljon ideoita ja tukea omiin 3D-projekteihimme. Erityisesti opettajan kautta saadut kehitysideat tukivat prosessiamme. Saimme apua muunmuassa suunnitteluun, luonnosteluun sekä työn rajaamiseen. Opettajan tarkentavat kysymykset (esim. "Voisiko työsi olla oikeasti toteutettavissa?") toivat projektiin uusia ulottuvuuksia. Erilaisilla materiaaleilla tekeminen motivoi ja avasi ajattelua työn toteutukseen liittyen.

Vaikka kuvataiteen ryhmäkertoja oli vain kolme, ryhmämme sai ammennettua paljon uutta liittyen sekä ilmiöömme että kuvataiteen opettamiseen.

T: Anna, Laura, Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti