Näkökulma - Ihminen luo tilan

Maantiedossa olemme törmänneet moniin tilan käsitettä ympäröiviin kysymyksiin: tekeekö ihminen tilan vai tila ihmisen? Onko tila muuttumaton vai muokattavissa käyttötarkoituksensa mukaan? Onko tilan luojalla valta tilan käyttäjään? Näitä kysymyksiä pyöritteli myös lukemamme luku teoksesta Tila, paikka ja maisema: tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Kysymykset ovat avoimia ja sellaisiksi myös jäävät, mutta niiden pohdinta vie syvälle maailmankuvamme ytimeen: "missä me ollaan ja ooks mäki siellä?"

Ihminen antaa tilalle merkityksen

Väitän, että tila on enemmän, kuin fyysinen ympäristö, enemmän, kuin koordinaatti kartalla. Tila on enemmän, kuin miksi voimme sen sanallisesti ja numeroilla määritellä. Se voi olla valokuva tai fyysinen kokemus, ja sisältää monia merkityksiä, erilaisia eri ihmisille ja ryhmille.

Yliopistolle rakennettu uudenlainen oppimisympäristö Minerva-tori on muodostunut ryhmällemme opiskelun keskukseksi, jokapäiväiseksi tilaksi. Opiskelutovereillemme kasvatuspsykologian pääaineen ulkopuolella tori ei ole samalla tavalla osa jokapäiväistä toimintaa, vaan jos sitä käytetään, tarkoitus on usein samanlainen, kuin missä tahansa luentosalissa. Näin ryhmämme on tehnyt kokemuksellaan ja toiminnallaan tilasta toimivan ympäristön vuorovaikutukselliselle oppimiselle, kun taas luennoitsija saattaa toiminnallaan luoda torille aivan tavallisen luentosalin tunnelman ja käyttötarkoituksen.

Tila on kokemus

Ihminen kokee tilan, ja luo tilan kokemuksensa kautta. Ihminen myös käyttää tilaa päättämäänsä tarkoitukseen monimutkaisen sosiaalisen ja historiallisen kontekstin luomassa hetkessä. Yläastetta suunnittelevat arkkitehdit eivät voi arvioida koulus kahden vuoden päästä käyvien nuorten tilankäyttöä, eikä tiloja näin ollen voida suunnitella valmiiksi, ennen kuin ihmiset keksivät niille käyttöä.

Uskon, ettei tieto ole todellista, ennen kuin se on tuotu sosiaalisen kontekstiin ja käyttöön. Vasta näin tiedosta tulee merkittävää, vaikuttavaa ja sellaista, jota voidaan käyttää: olemassaolevaa. Samoin voi käsittää tilan. Tila on vain piste avaruudessa, ennen kuin sille annetaan syvempi määritelmä, käyttötarkoitus ja henkilökohtainen merkitys. Vasta tällöin tila on valmis. Valmiilla en tarkoita pysyvää, vaan valmiutta muutokseen ja käyttöön.

Vierailumme Musiikkitalossa osoitti, että kokemus muuttaa jonkin paikan merkitystä elämässämme ja tekee tilan. Kun en vielä ollut käynyt sisällä Musiikkitalossa, se oli minulle vain kummallisen värinen rakennus keskellä Helsinkiä, johon minulla ei ollut asiaa. Käyntimme jälkeen tilasta tuli minulle ja myös koko ryhmälle kokemuksen kautta julkisempi ja henkilökohtaisempi. Minun maailmassani koko tilaa ei edes ollut ennen kuin olin päässyt muodostamaan sen kokemuksen kautta.

  

Tila on kokemusten summa

Väitän, ettei tila ole koskaan vain subjektiivinen kokemus, vaan useiden kokemusten summa. Me luomme käsityksemme maailmasta aiempien kokemustemme pohjalta. Koko elämämme elämme sosiaalisessa kanssakäymisessä ja kulttuuristen vaikutteiden vaikutusalueella. Kulttuuri, muut ihmiset ja ennen eläneet ihmiset pohjustavat havaintomme maailmasta, ja näin myös havaintomme tilasta. Tila ei siis koskaan ole vain yksilöllinen kokemus. Se on enemmänkin plastinen kokemusten massa, johon jokainen ihminen, joka toiminnallaan ja ajatuksillaan tilaa kommentoi, jättää jälkensä.

Oletko kanssani eri mieltä? Käy lukemassa myös vastakkainen näkökulma, Tila tekee ihmisen. Tai kommentoi ja kerro oma näkemyksesi!

- Katri