maanantai 22. huhtikuuta 2013

Näkökulma - Tila luo ihmisen

Maantieteen syventymisen myötä olemme saaneet resursseja pohtia jo aiemmin huomaamiamme ilmiöitä, kuten sitä, miten erilaista opiskelumme on riippuen siitä, missä olemme – yliopiston pimeässä huoneessa, aamupalalla kahvilassa vai karhunhampaiden vieressä luonnontieteellisessä museossa.


Tilat tekevät ihmisen tässä hetkessä
Tila vaikuttaa ihmiseen tässä ja nyt, hetkessä. Värit, valot ja muodot, sisustus ja arkkitehtuuri tekevät tiloista erilaisia. Musiikkitalon harmaa oli moniulotteista, syvää ja lämmintä, ja pitkillä käytävilläkin oli tervetullut olo, eikä kyse kuitenkaan ole kuin sävyeroista ja suunnitteluratkaisuista suhteessa apaattiseen tai ilottomaan harmaaseen. Minervatorin valtavat ikkunat ja sininen kasvihuonekatto tuovat tilaan elämänvoimaa. Tekniikan museon pyöreys rajaa tilan, ja luo turvallisen ympäristön seikkailla.Ihminen toimii eri tavalla eri tiloissa. Paljolti tässä ollaan tilojen funktioissa, mitä niissä tehdään, ja tilat ollaan suunniteltu sen mukaan. Ruoanlaitto vesipisteettömässä huoneessa ei sujukaan totutusti, ja yksittäiset tuolit ja lehtihylly odotushuoneessa ohjaavat yksinäiseen lukemiseen.


Tilat lataavat odotuksia
Käytännöt ja kirjoittamattomat säännöt vaikuttavat toki myös; ihmisillä on erilaiset odotukset siitä mitä tehdään ja tapahtuu, tilasta riippuen. Vaikka bussien penkeissä istutaankin kahden, on tilalla käytäntö ja henki joka kumpuaa kulttuurista ja traditiosta, ihmiset istuutuvat penkkeihin täyttäen aina ensin yksinäiset paikat. Vasta linja-auton täyttyessä istuudutaan muiden ihmisten viereen.

Tila ajassa
Tila on myös aikaan sidottu, aamuinen lähijuna kello 6:52 Hyvinkäältä Helsinkiin on luonteeltaan hiljainen ja unelias, siellä istutaan hiljaa ja luetaan, nukutaan tai ajatellaan. Tilan hengen aistii, erityisesti kun paikalle tulee ihminen joka ei aistikaan, ja murtaa tilan hölpötyksellään. Kello 9:00 on jo rennon leikkisä, puheliaskin.

Tila muuttaa ihmistä myös pysyvästi
Tilat muovaavat ihmiset myös pidemmällä aikajänteellä. Tietynlainen tila ja olemisen näkyy ihmisessä pitkään, ihmisen oma lähiympäristö vuosien kuluessa tekee ihmisestään kaltaisempaa. Pohjois-Karjalan peräkylillä kasvaneelle välimatkat tarkoittavat eri asiaa kuin Helsingin keskustan kasvatille – onko ”lähinaapuri” kilometrin päässä vai samassa rapussa, onko sata kilometriä suuntaansa normaali työmatka, miltä tuntuu kun itsenäisyyspäivänä kaikki kaupat ovatkin kiinni? Se missä ja minkälaisissa tiloissa on viettänyt paljon aikaa, vaikuttaa siihen miltä muutkin tilat tuntuvat; onko metsä pelottava, virkistävä vai olemisen tapa; miltä tuntuu täpötäydessä huoneessa puheensorinan keskellä; minkälaisia ajatuksia männyn tuoksu herättää.


Mielenkiintoista onkin aina, missä suhteessa menneet tilat ja nykyinen tila kohtaavat ihmisen kokemuksessa kussakin tilanteessa. Missä määrin oppiminen sitoutuu siihen tilaan, tekemiseen ja tilanteeseen missä ollaan, missä määrin tiloissa koettu jää ihmiseen ja kulkee hänen mukanaan uusiin tiloihin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti