sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ensimmäisiä ajatuksia keksimisestä

Olemme aiemmin oivaltaneet, että uuden oppimisen hyvänä lähtökohtana toimii omien ennakkokäsitysten tarkastelu. Ensimmäisellä tapaamisella tiistaina 12.3. pohdimmekin pienryhmissä ennakkokäsityksiämme keksimisestä. Olimme viime ilmiöprojektissa perehtyneet oivaltamiseen ja sen edellytyksiin. Nyt päättelimme keksimisen olevan eräällä tapaa oivaltamisesta askel pidemmälle. Oivallus tapahtuu usein ihmisen mielessä ajattelun muutoksena, mutta keksimisessä oivallus muuttuu joksikin konkreettiseksi löydökseksi tai tuotokseksi.



Usein keksimistä tapahtuu ongelmanratkaisun tuloksena, kun johonkin tiettyyn tarpeeseen täytyy kehitellä uusi ratkaisu. Monet keksinnöt helpottavat arkeamme ja toimintaamme. Murrettua perjantaina varpaani, olen huomannut olevani erittäin kiitollinen keksijä Emile Schlickille, joka kehitti ensimmäiset versiot kainalosauvoista vuonna 1917 (lähde).
Keksiminen ulottuu kuitenkin myös ongelmanratkaisun ulkopuolelle, sillä myös taiteilijat ovat nerokkaita keksijöitä luodessaan taidetta. Mietimme mikä ajaa taiteilijoita luovaan keksimiseen, ja palasimme vanhaan motivaatiopsykologian teoriaan: Abraham Maslowin tarvehierarkiaan, jonka pyramidin huipulla koreilee ihmisen tarve toteuttaa itseään. Itsensä toteuttamisen edellytyksenä on tarvehierakiassa monta tärkeää alakohtaa.
Syy keksimiseen on myös yksi keksimisen edellytyksistä. Päätimme ryhmän kanssa tämän ilmiöprojektin aikana perehtyä syvällisemmin keksimisen edellytyksiin. Lyhyellä pohdinnalla pystyimme listaamaan keksimisen edellytyksiksi muun muassa rajauksen, ympäristön, materiaalit/välineet, keskeneräisyyden sietämisen sekä syötteet keksimiselle.
Ajan kuluessa keksimisen luonne ja konteksti ovat muuttuneet. Keksimistä tehdään myös yhdessä, lainaten toisilta ideoita tai kehitellen toisten keksintöjä pidemmälle. Katsellessani viikonloppuna murtuneen varpaani kanssa Internetistä videoita keksimisestä ja luovuudesta (muun muassa Steven Johnsonin Where good ideas come from?) oivalsin meidän unohtaneen erään tärkeän keksimisen edellytyksen: ajan. Keksiminen tarvitsee ehdottomasti myös riittävästi aikaa.

Tässä ilmiöprojektissa pääsen yhdeksän innostattavan opiskelijaystäväni kanssa reilun 7 viikon matkalle keksimisen maailmaan. Tavoitteenani on haastaa itseni ajattelemaan laatikon ulkopuolelle ja sukeltamaan pää edellä uusiin kokemuksiin. Aion myös rohkeasti kehitellä asiantuntijoiden ja ryhmäni tuella jotain odottamatonta ja uutta.  


"Anyone who has never made a mistake has never tried anything new.", Albert Einstein.

Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti