maanantai 29. huhtikuuta 2013

Annin kattopuutarhaprojekti

Minun vastaukseni kysymykseen, mitä kaipaan kaupunkiini, on kattopuutarhat. Unelmoin kaupungin viihtyvyyttä ja ilmanlaatua parantavista kattopuutarhoista, joissa kerrostalojen asukkaat voisivat pitää kasvimaata ja paistatella päivää.

Mielestäni koko prosessin mielekkäin vaihe oli alun ideointi. Ideointi oli hauskaa,vaikkakin haastavaa. Ideointia eivät vielä rajoittaneet omat kädentaidot (tai niiden puuttuminen) eivätkä materiaaliresurssit. Kuitenkin ns. tutkimuskysymyksemme "Mitä kaipaan kaupunkiini?" oli tarpeeksi rajaava.

Ideoinnin avuksi lähdin kuvaamaan lähiympäristöäni. Ohjeistus tuli kuvataiteen didaktikoltamme ja ajatus tuntui aluksi vieraalta enkä ymmärtänyt sen merkitystä. Valokuvaaminen osoittautui kuitenkin loistojutuksi ja koen, että konkreettinen kuvaustehtävä todella käynnisti henkilökohtaisen prosessini, vaikka olimmekin yhdessä Nosteen kanssa kokeilleet hyviä ideointimenetelmiä.
Alkuinnostustani siivitti myös mielestäni sopivan ipad-sovelluksen löytäminen, jonka avulla ideointi, luonnostelu ja prosessin kuvaaminen tuntui luontevalta.
 
 
 
 
Jossain vaiheessa idean eteenpäinkehittely unohtui yli viikoksi ja jäin ikäänkuin odottelemaan inspiraatiota. Ilmiön aikana on käynyt selväksi, kuinka suuri merkitys ahkeruudella ja työnteolla on luovissa keksimisprosesseissa. Tämä todentui myös henkilökohtaisessa prosessissani. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka omaa työtään oli mahdollista viedä eteenpäin, vaikka työhon ryhtyminen oli aluksi tuntunut todella vaikealta ja ideapankki tyhjältä. Luovuutta ei kannata jäädä odottelemaan! Joskus "hihat heilumaan" toimii myös!
 


Jo prosessin alussa päätin, että  käytettävän materiaalin tulee olla helposti saatavilla ja aloinkin kerätä käytettyjä maitotölkkejä. Yksi kuvataiteen didaktikkotapaamisten antoisimpia hetkiä olivatkin materiaalikokeilut, joissa pääsin vuoraamaan tölkkejäni kipsinauhalla. Kokemuksellisesta materiaalikokeilusta jäi vahva muistijälki ja aion ehdottomasti hyödyntää kyseisiä materiaaleja työssäni myöhemmin!

Inspiraatiota ja innostusta sain matkan varrella myös kaupunkisuunnittelumessuilta Laiturista, jossa esiteltiin sattumalta kattopuutarha-ajatusta. Oli hykertävää nähdä, että ajatukseni puutarhoista helsingin yllä ei olekaan ehkä kovin kaukana totetuksesta!
 

Vaikka innostusta prosessin alkuvaiheessa riittikin, en onnistunut viemään projektiani loppuun asti. Löysimme ilmiön aikana keksimisen edellytyksiä ja näistä edellytyksistä ehkäpä tärkeimmät jäivät toteutumatta omassa keksimisprosessissani. 
  • Ensinnäkin koin, että aikaa henkilökohtaiselle projektille ei ollut riittävästi. Olisin ehdottomasti tarvinnut enemmän aikaa tutustua uusiin materiaaleihin ja löytää toivimimmat materiaalit kokeilun kautta. Projektia vietiin eteenpäin omalla ajalla, mikä oli haastavaa. 
  • Oma käsityö/kuvallinen osaamiseni ei riittänyt ideoideni toteuttamiseen.
  • Materiaalien hyödyntäminen oli haasteellista, sillä en ollut varautunut hankimaan niitä itse ja yliopiston materiaalien käyttö oli ymmärrettävästi rajoitettua
  • Kaipasin yhteisölisyyttä, tukea ja ohjausta. Tämänkaltainen prosessi oli minulle uutta ja olisin kaivannut enemmän henkilökohtaista ohjausta. Tämän ilmiön kohdalla se ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Koin  pettymyksen, kun huomasin, että edellytyksiä (aika, materiaalit, osaaminen, tuki) ideani loppuunviemiseen ei ollutkaan. Loppuprojektista tuli minulle pakkopullaa, kun koin joutuvani tyytymään erinäisiin ratkaisuihin (esimerkiksi materiaalien suhteen).

Olen kuitenkin oppinut paljon siitä, mitkä ovat edellytykset tämänkaltaisen prosessin onnistumiselle.

Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti