maanantai 29. huhtikuuta 2013

Katrin 3D-projekti - Täydellinen bussipysäkki

Prosessin kuvauksen voit lukea normaalilla tekstillä kirjoitetuista kappaleista, reflektoivampaa otetta löytyy kursiivilla merkitystä tekstistä. Kuvat saat suuremmiksi klikkaamalla.

Oma Mitä kaupungistani puuttuu -projekti kulkee nimellä ”Täydellinen bussipysäkki”. Ajatus lähti omista kokemuksistani, kun seisoin jälleen kerran maanantaiaamuna Pohjois-Espoossa vanhempieni kodin edessä rumalla, Espoolaisella bussipysäkillä (kuvassa). Bussi oli, jälleen kerran, vartin myöhässä. Mistä näkisin, missä bussi menee? Mitä pysäkin pitäisi tarjota minulle odotusajaksi? Mikä on ”minimibussipysäkki”, odottamispaikka, joka sisältää kaikkein välttämättömimmän?

Lähdin prosessissani liikkeelle minulle tutusta ympäristöstä sekä ongelmasta, jota olen ennenkin pohtinut. Näin varmistin, että minulla on aiheesta jo jonkinlaista pohjatietoa. Myöhemmin prosessissa tulin miettineeksi, otinko liiankin suppean aiheen, ja onko minulla siihen liikaa kosketuspintaa, kun tuntui, ettei ajatus lähtenytkään liitämään. Aiheeksi olisi siis voinut valita jonkin hieman vieraamman aiheen tai keksiä kokonaan uuden innovaation, jota kehittää.

Kysymykset mielessäni lähdin tutkailemaan erilaisia bussipysäkkejä. Värejä löytyi niin vihreää, punaista kuin läpinäkyvääkin, kokoja ja muotoja mitä erilaisempia, ja myös varustelut ja materiaalit vaihtelivat alueittain paljon. Ensimmäsieksi tulikin mieleen, että bussipysäkit voisivat pääkaupunkiseudulla saada yhteisen ilmeen ja värillään osoittaa vyöhykkeen, jolla sijaitsevat. Näin lippujen osto helpottuisi, ja väärinkäsitykset (ja ”väärinkäsitykset”) vähenisivät. Huomasin myös kierroksellani, että mitä monimutkaisempi näyttötaulu, sitä useammin se ei toimi. Siis yksinkertainen näyttötaulu ja laadukkaat, ilkivallalta suojatut infotaulut kunniaan!

Koska tuotokseni on jo olemassaolevan parantelua, tuntui tärkeältä käydä tutkimassa, miten ongelmaa on jo ratkottu, ja miten ratkaisut toimivat. Bussipysäkki on paikkana monella tapaa ongelmainen, paljon käytössä kuluva ja toisaalta myös otollinen ilkivallan kohde. Lasi on läpinäkyvä ja bussipysäkin käyttötarkoitukseen sopiva materiaali, mutta menee helposti rikki. Penkki tuo istumatilaa, mutta vie seisomatilaa. Mitä suljetumpi pysäkki, sitä vähemmän sen sisälle tuulee ja sataa, mutta sen huonommin sieltä näkee lähestyvän bussin. Ongelmia oli siis monia, ja ratkaisuja vielä enemmän. Näinpä aihe alkoi hieman levitä käsiin.

 

Päädyin tekemään kustakin kuvaamastani bussipysäkistä MyPopplets-ohjelmalla eräänlaisia miellekarttoja, joihin kirjoitin niiden hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi listasin muita ominaisuuksia, joita unelmapysäkistäni kierroksella tuli mieleen:
Mainoksista enemmänkin sponsorointia, kuin tilan ostamista: piristyskriteerit!
Materiaalit kierrätyksestä, pysäkkien yhtenäisyys mallista ja väristä - mallin yksinkertaistaminen
Pelejä, kosketusnäyttöjä ja palauteruutuja pysäkkien seiniin vilkkaimmille paikoille - myös tykkäämismahdollisuus siihen kirjoitetuille/lähetetyille palautteille!
Jokaisen pysäkin seinään kiinteä mietelause
Pysäkin väri kuvaa vyöhykkeen - helpottaa lippujen ostoa
Istumapaikat mukavemmiksi, muotoiltuja penkkejä?
Pienempiä "koppeja", joita yhdistelemällä saisi rakennettua jokaisen pysäkin?


Pidän omassa prosessissani eräänlaista stormausvaihetta tärkeänä sen jälkeen, kun tietoa on kerrytetty. Saatu tieto pitäisi saada näkyväksi, ikään kuin nostettua pöydälle tarkasteltavaksi. Vain näin siitä saa koottua parhaat palat lopulliseen ideointiin.

Lopulta listasin ja piirsin kaikki parhaaksi katsomani ominaisuudet ja jalostin niistä täydellisen pysäkkini. Kokosin pysäkin kokoon käytetystä pahvista, paperista, liimasta ja jätskitikuista. Lisäksi liitin työhön selittävän lapun, joka osoittaa pienoismallin puutteet verrattuna oikeaan työhön.


Opin projektistani esimerkiksi seuraavia asioita:
• Materiaalien löytäminen voi olla vaikeaa, ja niiden käyttäminen vielä vaikeampaa. Pienoismallissa olisi tärkeää miettiä, miten siinä käytetty materiaali vastaa todellisuutta.
• Luovuus ja innovointi voi lähteä liikkeelle perusteellisesta pohjatyöstä ja uusista
näkökulmista tuttuun asiaan. Vanhankin keksinnön voi patentoida, jos sille kehittää aivan
uuden käyttötarkoituksen!
• Ympäristöään voi oppia havaitsemaan aivan uusilla tavoilla tällaisen projektin kautta. Kiinnitän paljon enemmän huomiota erilaisiin suunnitteluratkaisuihin, etenkin bussipysäkeissä, mutta myös muuten. Käyttöön tarkoitettu design ei ole koskaan itsestäänselvyys, vaan vaatii valtavasti työtä, ajattelua, kokeilua, epäonnistumista ja uudelleen yrittämistä.

- Katri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti