sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Integrointi ilmiössämme



Yksi tavoitteistamme tässä ilmiössä oli integroida kuvataidetta, käsityötä ja maantiedettä (josta nimenomaan kaupunkimaantiedettä) ilmiöömme keksiminen kaupungissa. Koska toteutimme toisen ilmiömme meitä varten, ja eri tavoitteilla kuin lapsille suunniteltavassa ilmiössä, olisi ehkä syytä puhua eri tieteenalojen integroinnista.

Ilmiölähtöinen oppiminen

Aloitimme projektimme tarkentamalla alkuperäistä aihekehystämme ”keksiminen” jotta se ei olisi ollut liian laaja ja abstrakti käsite. Pohdittuamme monen moisia ideoita päädyimme rajaamaan aiheemme yleisotsikoksi ’keksiminen kaupungissa’ ja tarkastelukysymykseksi: ”Mitä ovat keksimisen edellytykset?”

Tämän jälkeen aloimme suunnitella prosessiamme huomioiden kuvataiteen, käsityön ja kaupunkimaantieteen integroinnin tutkivan oppimisen avulla. Meillä oli mahdollisuus tavata oppiaineiden didaktikkoja kolme kertaa per aine. Siinä ajassa ei luonnollisestikaan päästä lähelle syvällistä tieteenalan hahmotusta saati hallintaa. Silti haasteeksemme jäi oppia ymmärtämään jokaisen tieteenalan paradigmaa syvemmin ja yhdistämään näitä oppiessamme omasta ilmiöstämme.

Integroinnista

Integrointi seilaa yleensä päälle liimatun ja näkymättömän välimaastossa. Esimerkiksi kuvataiteen ja käsityön rajat sumenivat helposti eikä aina hahmottanut kumpaa ainetta tarkastelimme. Se ei tietenkään ole välttämättä huono asia. Tarkoituksenamme oli kuitenkin myös pysähtyä miettimään miten juuri nämä kolme tieteenalaa tarkastelisivat asiaa ja mitä ne antaisivat tähän lisää? Näitä kysymyksiä helpotti, kuten syvempää aineenhallintaakin, tieteenalojen sanaston vahvistuminen. Kun pystyimme määrittelemään eri tutkittavia aspekteja tarkoilla termeille emme eksyneet pelkkään mutu-tuntumaviidakkoon.

Integrointi on haastavaa, mutta palkitsevaa. Se mahdollistaa ilmiöiden ymmärtämisen syvällisemmällä tavalla, joka ei koskaan jää pelkälle artikkeli tai essee tasolle. Olen huomannut että ilmiölähtöisessä oppimisessa sekä varsinkin näin laajassa ja pitkässä projektissa ei kokonaisvaltaista integrointia ole järkevääkään tehdä jokaisen yksittäisen asian kanssa. Tärkeintä on pitää valitut tarkastelunäkökulmat ja tieteenalojen paradigmat mukana ohjaamassa koko prosessin suuntaa. Integrointia syvimmillään on myös se että lisäksi että olemme oppineet huimasti keksimisen edellytyksistä ihmisen pystyvyyden rajoissa, olemme myös oppineet tarkastelemaan kysymystä ja koko ilmiötämme näiden
tieteenalojen tuomien kiikareiden lävitse.

Tuntuukin, että integroinnista ja ilmiölähtöisestä ajattelusta on tullut meille niin luonnollista ettemme edes muista integroinnin ajoittaista haastavuutta ja näkyväksi tekemistä.

-Emma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti