tiistai 30. huhtikuuta 2013

Susannan 3D

Innostumisesta ahditukseen ja takaisin

3D projektin alkua kuvaa minun kohdalla innostus, energisyys ja halu oppia uutta. Aiheemme "mitä kaipaisin kaupunkiin" oli mielestäni loistava!

Olisin halunnut ideointi vaiheessa kiertää enemmän kaupungissa ja havainnoida ympäristöä, mutta valitettavasti varpaan murtuminen ja kainalosauvat lukitsivat minut tiukasti neljän seinän sisälle. Lisäksi kalenteri tuntui olevan hyvin täysi, joten ehdin turhan harvoin 3D ideaani pohtia. Hetkinä jolloin pysähdyin asiaa miettimään, ideoita sateli mieleeni. Ideoilta puuttui kuitenkin tavoitteellisuus. Kaikkea kivaa kaipasin, mutta toisaalta sitä kaikkea jo kaupungista löytyi. Odottelin eureka hetkeä ja innotuminen tuntui muuttuvan jo hieman ahdistukseen: huomasin, että paikallaan pyöriminen ei oikein sovi minulle.




Jossain vaiheessa prosessia päädyin yhteen mieleeni putkahtaneeseen ajatukseen: Helsingistä puuttuu vuori. Tämä idea nosti innostustani! Lumilautailu on itselläni hyvin lähellä sydäntä, ja tammikuun matka Ranskan Alpeille oli vielä lämpimänä mielessä. Lähellä oleva, halpa ja kuitenkin iso laskettelukeskus olisi huikea Helsinkiin. 

Eräällä ryhmäkerralla sain opiskelukaverilta Katrilta prosessia edistävän vinkin: voisin miettiä, mihin ongelmaan tai oikeaan tarpeeseen keksintöni vastaa? Samaa korostivat viikkoa myöhemmin insinöörit Vaisalassa. Lisäksi satuin astelemaan Helsingin rautatieaseman ohi ja huomasin sen edustan pyörätelineet. Tuulahdus viime kesästä palasi mieleeni. Itse kesäisin aktiivisena pyöräilijänä muistin sen tunteeen, kun telineet pursuavat pyöriä, eikä vapaata paikkaa löydy mistään. Projektini idea muuttui täysin, mutta sai vihdoin tarkoituksen: Helsinki tarvitsee kunnollisia polkupyörien säilytyspaikkoja.

Vapaa-ajalla juttelin erään kaverini kanssa projektista ja hän vinkkasi netistä löytyvän loistavan espanjalaisen ratkaisu ongelmaani. Biceberg oli juuri sitä mitä itsekin olin ajatuksissan pohtinut, mutta minkä olin luullut mahdottomaksi! Maanalainen, automaattinen, turvallinen ja nopea sirukortilla toimiva robottiparkki polkupyörille. Tätä päätin lähteä kehittelemään!


 
 
 
Kuviksen didaktikan kerralla tein pahvista kuumaliiman avustuksella pienoismallin maanalaisen pyöräparkkini maanpäällisestä osuudesta. Tuosta kopista siis aukea ovi, pyörä asetetaan koppiin ja automaatti kuljettaa sen maanalle säilytykseen. Käyttäjällä olisi oma sirukortti, jonka avulla pyöräilijä saisi oman pyöränsä takaisin.

Jäin pohtimaan, miten pyöräparkin maan päällisen "kopin" seiniä voisi hyödyntää? Voisiko siinä olla jotain helsinkiläistä taidetta? Lasten piirroksia, graffitteja, vaihtuvia runoja tai laulunsanoja? Tai ehkä televisio tai iso plasma ruutu, jossa pyörisi jokin video?



Netissä surffaillessa törmäsin myös Helsingin kaupungin polkupyörien pysäköinnin kehittämissuunnitelmaan. Helsingissä todella siis suunnitellaan juuri nyt pyörien säilytyksen edistämistä, joten ideani todella on täällä ajankohtainen. Jään innolla seuraamaan kuinka kyseinen kehittämissuunnitelma etenee.

Valitettavasti aikataulullisista syistä en tämän valmiimmaksi ehdotukseksi projektissani päässyt. Tästä huolimatta koin tämän prosessin antoisaksi: opin paljon etenkin siitä, kuinka ideointi tarvitsee aikaa, herättelyä sekä välillä toisten ihmisten vinkkejä ja kyseenalaistamista. Pohdimmekin ryhmän kanssa, olisiko sittenkin ollut antoismpaa tehdä tämä pienryhmätöinä? Lisäksi huomasin, että nautin itse suunnittelemisesta ja käsillä tekemisestä, mutta olen vain vähän liian-täysillä tai ei-ollenkaan ihminen: olisin tarvinut selkeästi enemmän aikaa projektiin.

Prosessin lopussa mietin, kuinka "Mitä kaipaat kaupunkiisi" -tehtävä soveltuisi alakouluun. Se herättelee havainnoimaan lähiympäristöä ja omaa suhdetta siihen. Se saattaa innostaa tutkimaan, voiko oman kaupungin asioihin ja suunnitteluun vaikuttaa, ja näin herätellä aktiviisista kansalaisuutta. Pohdittavaa tehtävän kohdalla on kuitenkin myös paljon, kuten onko se itsessään riittävän movioiva ja innostava lapsille, tai olisiko se pari- tai ryhmätyönä parempi?

t. Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti